Oikeudenkäynnissä tuomioistuin ratkaisee mitä yksittäisessä asiassa on pidettävä totuutena. Tältä sivulta löydät perustietoa oikeudenkäynnistä. Voit myös ottaa yhteyttä oikeudenkäyntejä hoitavaan lakimieheen, jos sinulla on toimeksianto tulevaan oikeudenkäyntiin liittyen.

Vangitseminen pakkokeinona

Todennäköisin syin rikokseen syylliseksi epäilty henkilö voidaan vangita, kun rikoksesta säädetty lievin rangaistus on kaksi vuotta vankeutta, tai kun rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja on syytä epäillä, että epäilty lähtee pakoon, vaikeuttaa asian selvittämistä tai jatkaa rikollista toimintaansa.

Vangitseminen on mahdollista myös silloin, kun edellä mainitut vangitsemisen edellytykset ovat olemassa mutta epäily ei vielä ole todennäköistä, vaan henkilöä on vasta syytä epäillä (ns. alempi epäilykynnys) rikoksesta. Lisäedellytyksenä on tällöin, että epäilyn todennäköisyyttä tukevaa selvitystä on odotettavissa.

Ketään ei saa vangita tai määrätä pidettäväksi edelleen vangittuna, jos se asian laadun taikka henkilön iän tai muiden henkilökohtaisten olojen vuoksi olisi kohtuutonta.

Vangitsemisesta päättää käräjäoikeus. Poliisin on tehtävä vaatimus pidätettynä olevan epäillyn vangitsemisesta viimeistään kolmantena päivänä sen jälkeen kun epäilty on otettu kiinni.

Kun epäilty on määrätty vangittavaksi, käräjäoikeus asettaa syytteen nostamiselle määräajan. Tätä määräaikaa voidaan syyttäjän pyynnöstä tarvittaessa pidentää.

Vangitun pyynnöstä käräjäoikeuden on otettava vangitsemisasia uudelleen käsiteltäväksi neljän vuorokauden kuluessa pyynnön esittämisestä, ei kuitenkaan aikaisemmin kuin kahden viikon kuluessa edellisestä käsittelystä. Asia on käsiteltävä uudelleen myös, jos siihen esimerkiksi uuden selvityksen vuoksi muuten on aihetta.

Next Prev